Blogi

Minoon ihimetelly, jotta kuka meillä oikeen sotkoo paikkoja. Ajattelin, että jos asentaas sellaasen valavontakameran. Sillolis kätevää tarkkaalla syyllisiä itteteoos. Viikoolla syyllinen voinolla minä tai mun miäheni taikka sitte meirän koira. Pahoon pelekään, jotta jäläjet johtaa sylttytehtahalle...meikälääsellä ku aina tuntuu olevan kiirus. Välillä pöyrän kansilta löytyy uskomattomia kokoelmia sisustuksehen epäsopivia tavaroota. Tualin sarjalla lepäälöö kaikes rauhas pariviikkua sitte mustihin housuuhin huanosti sopinu pusero sekä muutama muu vaatekappale, jokka kiirees vaihroon, ku muistinki, että mullon hiihtua koulus. Moon torennu, jotta mulla täytyy olla vuarokaures vähemmän tuntia käytös, ku muilla. Viikkua kohti vähentyny tuntimäärä tuntuu jo melekoosesti ja tua tullessansa justihin sitä kiirusta. Johonakin sisustusleheres annettihin sellaanen ohoje, jotta jos jonkun tehtävän tekemisehen menöö minuutti aikaa, niin se kannattaa teherä. Silloon kuulemma välttyy huushollis kaaokselta. Minen tuollaasehen mee mukahan. Siinähän sitä vasta aikaa kuluuki, ku miettii, jotta menöökö esimerkiksi puseron kaappihin laiton kans justihin se minuutti. Mullaku on toresta vähemmän päivälle niitä tuntejaki!

Saattaa toki olla, jotta musson tiraus huithapelia (priiman joukos tietysti).

Meirän perheen vanhin jäsen on koira. Se on ny jotaki 13,5 vuatias, mutta ihimisen iäs jo melekoonen vanhus. Meillekin koira hommattihin, ku tenavat niin kauhiasti sitä toivoovat. Minä vastustin melekeen loppuhun asti. Ajattelin, jotta siinon niin kauhiasti työtä: lenkittämistä, kouluttamista ja imuroontia, ku niitä koirankarvoja tuloo varmahan olemahan joka pualella. Muttemminä ymmärtäny, jotta pahinta on se, ku siihen niin kauhiasti kiintyy! Meirän Elvis elää jo ehtoopuolta elämästänsä. On ollu jo pakko ruveta valmistautumahan, jottei sitä kohta enää oo. Tosin me ollahan jo viimmeeset kolome vuatta luultu, jottei se enää "tulevaa joulua" nää. Mutta niin vaan tuli tänäkin vuanna jouluaattona kolottavia luitansa lämmittelemähän olohuoneesehen, ku isäntä pani takkahan tulet.

Ystävän koira jouruttihin lopettamahan pari viikkua sitte. Ruvettihin tämän ystävän kans oikeen pohtimahan, jotta minkälaasia tuntemuksia herää, ku sitä karvaasta perheenjäsentei enää oo. Torettihin, jotta koiran mukana lähtöö lopullisesti pois pala perheen elämää. Silloon, ku sesse on hommattu, on lapset ollu justihin tietyn ikääsiä tai on ehkä rakennettu talo, mihinkä se koirakin on ollu tervetullu. Kyllä se tuntuu haikialta ja siinä tietysti hoksaa, jotta ittellekin on tullu ikää lisää eikä taakaasin oo enää paluuta. Koiran tavat on tullu perheelle tutuksi ja tuntuu ourolta, ku se ei enää tuu norkuamahan pöyrän vierehen herkkupalojen toivos tai kun sen kynnet ei enää rapajakkaan parketilla.

Heleppoa lähtyä sitä tiätysti koirallensa toivoos. Parasta olis, ku se sais yöllä nukahtaa ikiunehen ja aamulla sitte löytyys omalta filtiltä hymynkares huulillansa. No, tänään ny ainaki vielä käytihin ulokoolemas. Pieni lenkki kierrettihin, ku lonkat ei oikeen enää kestä pirempiä retkiä. Kuulo silton menny tai sitte se on vain niin hyvä näyttelemähän, mutta hajuaisti pelaa! Saavutetuusta eruusta se ei tingi eli lakisääteeset, ennalta määräämättömät, luultavasti lukemattomat pissapaussit piretähän lyhyemmilläkin reissuulla.

Meen rapsuttelemahan...

Tultihin mieheni kans isovanhemmiksi alle viiskymppisinä. Tuo hetki kuuluu eherottomasti elämäni tähtihetkihin. Pikkuneiti on nyt 3v. ja on tietysti maailman suloosin, näppärin ja kehittynein tuan ikäänen. Pappa keksii sitte yhtenä päivänä, jotta ruvetahan käymähän likan kans keskiviikkoosin uimas. Siitonki tullu meille kaikille rakas harrastus. Mummikin pysyy pinnalla, kun vettä on tuollaaset 30 senttiä altahan syvimmäs päärys. Tänään me vietihin neirille sukset. Ei tarvittu työmaalta, ku kolome nuorta naista ja löytyy kaharet sauvat, monot ja sukset viemisiksi. Niitä sitte jo uinnin jäläkeen sisällä sovitettihin ja ainaki parketin päällä luisto oli kohtuullinen. Kattelin sitä likan touhuamista niiren suksien kans ja ajattelin, jotta mistä nuota ireoota oikeen piisaa. Nimittäin, eisukaa niillä suksilla ny kauaa hiihrelty! Likka oli kehitelly monoosta pirikkeet, joiren päälle laitettihin ne sauvat. Lisäksi hän haki äireen laatikoosta pari tupperikippua ja lisäsi jonon jatkoksi jonkun lelulaatikon. Siinä hän sitte hyppeli erestakaasin ja sanoo, jotta "tämon sirkus". Pappa tietysti vireootti ja mummi oli muuten vaan haltioossansa.

Työmaalla tuloo välistä niitä mustia hetkiä, kun ei oikeen tierä mitä tekis, jotta kiperästä tilanteesta selevittääs kunnialla. Luavuus on valovuasien pääs ja vanhat ireat ei justihin silloon tuu mielehen. Kaipaas jotakin oikeen vahavaa enerkiansäästölamppua syttymähän päänsä päälle. Mutta tarvittiskohan sitä ny sitten aina keksiä jotakin nii maharottoman komiaa ja hienua? Joskus vois tempaasta esille vaikka pari tupperikippua ja suksisauvat. Monot olis boonusta.  

Yks mun suurista elämän nautinnoosta on se, ku saa istua valamiisehen ruokapöytähän. Tänään mun mies pyöräytti hienua ruokaa. Maustetut lohkopernat ja paistetut kanavileet vei melekeen kielen mennessänsä. Toivotahan, jotta hän ottaa tämän tavaksi!

Käytihin mieheni kans keikalla yhyres tilaasuures. Laulettihin pari laulua. Mieheni sai plimputella oikeen flyygeliä ja oli mikrovoonit ja kaikki. Tilaasuuresta vastuus oli aivan mahtava mummo. Mite voi samas ihimises olla niin palijo valua, lämpyä ja karismaa! Puheitaki toki oli. Oikeen olivat koskettavia ja humoristisiakin. Tunnelma oli leppoonen ja näki, että ihimisillä oli hyvä viilis. Sukulaaset tapas toisiansa pitkästä aikaa ja juttua piisas. Eherottomasti tilaasuuren kohokohta oli, ku pikkumies 4,5v lauloo "Jumalan kämmenellä". Kyllä siinä kyynel kimmelti raavahammankin miehen silimänurkas. Vapise Robin! Kyllä jäi hyvä mieli, ku saatihin esiintyä näin ihanas muistotilaasuures.

Uusimmat kommentit

26.03 | 16:54

Hei! Onpa hienoja. Onku sulla kaavaa jakaa meille muille :)?

...
29.11 | 23:52

felicidades son muy ingeniosos

...
13.08 | 16:55

Meillä oli käytössä vesivärit, joihin siveltimen tavoin otettiin väriä ja vettä runsaasti. Sitten vaan etusormen avulla roiskuttelemaan väriä paperille.

...
12.08 | 22:20

Millainen on hammasharjatekniikka?

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS