Blogi

Tämon kyllä ollu ihmeellinen kesä. Joka pualella Suamea on pääsääntöösesti ollu kylmää ja sateesta. Huvittavaa oli, ku mun mies eilen totes lenkillä, jotta tohtiiko sitä ny ollenkaan lähtiä lyhythihaasella liikenteesehen. Pitkiistäkalsariista soli jo juhannuksen jäläkehen luopunu.

Kaikkea sitä tuloo tuumaaltua ku mekin käpsytellähän melekeen joka päivä.  Mehän ollahan tultu tuplamummiksi ja-papaksi täs ny vuaren sisällä. Mies totes, siinä ku käveltihin ja katteltihin meirän varjoja, jotta ku niitä kattoo ei heti arvaasi minkä ikääsiä ollahan Leveä hymy . Onneksi ei tarvitte kuljettaa peiliä mukana...ja näyteikkunoota on harvakseltansa. Tärkeentähän täs varjojutus tietysti oli justihin se itte varjo, ku son seuraus siitä auringonpaisteesta, ja siitä seuraa sitte taas se, jotta voi kaivella kesävaattehet esille.

Minen ymmärrä, mitä niille kesäpairoolle ja-koltuulle talaven aikana oikeen tapahtuu, ku ne näyttää niin nuhujuusilta? Kaupoolle siis... 

Moon tuumaallu joskus, jotta mikähän mahtaas olla se korinkone, jota iliman arki ajaatuus meleko nopiaa kaaoksehen. Lyhyen harkinnan jäläkehen pääryyn itteni kans yksimielisehen lopputuloksehen, jotta kyllä son pyykinpesukone. Ei taitaasi nyrkkipyykillä kauhian pitkälle pötkiä. Pesutuloksen kans olis niin ja näin ja pyykki kirunkirun kuivuus ennen homehtumista narulle.

Mutta sanoosin kyllä yli kuukauren kokemuksella, jottei tiskikonehenkaan rikkoontuminen kauhian mukavaa oo. Mietittihin miehen kans oikeen viimmeesen päälle, jotta kuka ny ylipäätänsä enää korjaa tiskareita...tai mitään laitteeta. Käännyttihin sitte paikallisen Rautian pualehen ja sieltä kerrottihin, jotta sellaanen luannonoikku saattaas viälä olla olemas.

Soitin toiveekkaana korjaajalle ja -torellaki- hän tunti meirän Cyliran kuin omat taskunsa. Täs tuloo lähestulokoon paras osuus: se pääsi tulemahan heti! Siinä se räppäs hualellisesti ja kärsivällisesti etupaanelin irti...molisin jo aijjat sitte hakenu jonku kirvehen tai sorkkarauran tai vain ostanu uuren konehen.

Huumorimiähiäki se taisi olla, ku kyseli, jotta mikäs vapaapäivä meillä ny oli, ku oltihin kotona vähä puolenpäivän jäläkehen. Tuumattihin siihen, jotta tämon ny vähä niinku sitä "pitkät kesälomat" osastua. Piirilevyä (sain vähän sanavarastohon laajennusta) hetken vaharattuansa, se tuumas, jotta täs se vika on, haki autosta jotaki tinausjuttuja ja ryhtyy hommihin. Mukanansa silloli myäs sellanen lämpölamppu, jolla se pystyy kokeelemahan, josko Cylinra olis taas alakanu vesiänsä lämmittämähän. Sillä lampulla pystyys kuulemma ihimisestäki kattomahan, mihinä sillon tulehruksia. Onneksi sei osootellu lampulla meikäläästä...molisin pian ollu yks isoo kipupiste koko täti ensimmääsen kokonaasen tyäviikon jäläkehen. Mutta Cylinra keherää taas niinku nuari kones!

Ens viikonlopun synttärisankari täyttää komiasti viis vuatta ja mummilton tilattu täytekaakku ja nisua. On se niin mahtavaa tua nisun leipomine. Melekeen oli sellaanen pyhä hetki, ku iskin käret pehemoosehen taikinahan ja taustalla lauloo ihana Minna Pyysalo! Jonset oo koskaan kuullu tätä suloääntä ja sen taitavaa pianistikanttori miästänsä, niin suasittelen ny nopiaa tekemähän asialle jotaki. 

Minna on oikiasti luokanope, mutta son ny toista vuatta virkavapaalla ja teköö miähensä Jussin kans laulukeikkaa. Ne kiertelöö myös kouluus, joten kannattaa tutustua niiren reperttuaarihin (www.pyysalo.fi).

 

Cylinra ja Minna, nua upiat naiset sekä nisutaikina...täyrellistä!

...ollahan tyytyvääsiä, jotta lämpötila on plussan pualella...kirunkirun😄! Ei uskoosi, jotta kello on melekeen kakstoista yällä.

Meillon välihin muuallaki hopialankoja, ku jouluna kuuses. Nimittäin mun hiuksihin ilimaantuu silloontällöön nuata kiusallisia kutsumattomia viarahia. Oli siis pakko käyrä taas tutulla parturilla, jonka kans yleensä jutustellahan enämpi ja vähempi ajankohtaasista aiheista. Joulun läheesyys kirvootti keskustelun tällä kertaa tähän tulevahan juhulahan.

Mun parturi on mun miälestä kauhian aikahansaava ihiminen. Hän pyäräyttää heleposti ruuat ja leivonnaaset ja torellaki kykenöö tekemähän samalla muutakin, ku lanttuloora kypsyy uunis. Hän kertoo, jotta hänen äiteensä aikoonansa tuskaali, ku kinkun paisto on niin tyälästä hommaa ja ku niitä laatikootaki pitääs värkätä. Miätittihin siinä, jotta eisukaa sitä kinkkua ny koko aikaa vaharata tarvitte. Kypsyyhän se, vaikkei sitä kokoaikaa vaharikkaan. Pohorittihin, jotta onko ennemmin tällaaset kotitalouspuuhat ollu jotenki naisen mitta. Mitä usiampi kilo porkkanoota kuarittuna sitä paree emäntä. Ja leipomuksia vähintäänki seittemää sorttia, vaikkei niitä kukaa söisikkään. Torettihin kyllä samahan hengenvetohon, jotta kyllähän se varmahan sellaasta kipinämikkona olua on palijolti ollu, jottei mikää ihime, ku kymmenenkilon kinkun paisto on vähältä tuntunu puuruttavalta.

Itte saa tuas koulumaailmas melekoosen annostuksen joulua. Kotijoulua värkkäällähän siinä samalla vähä vasemmalla kärellä. Ku torituste jaon jäläkehen tuloo kotio, nii ei tee hirviästi miäli kiinnitellä tonttuja ikkunoohin. Oonki vuasien varrella armahtanu ittiäni kaikelaasista joulukaavoosta. On jotenki vapauttavaa, kunei tarvitte aharistua, jonsei joulupöyräs oo aina justihin sitä tiättyä silliä tai jonsei maksaloora oo itte tehtyä, ku sitei oikeastansa kukaan kauhiasti syökkään. Rehellisyyren nimis täytyy tunnustaa, jotta yhyren keittiökaapin siivous on pakollinen toimenpire joka joulu. Kaapin syvyyksihin tuppaa kertymähän tavaraa torella palijo. Viime jouluna sieltä löytyy sellaanen määrä sokeria, jotta olis voinu perustaa pihahan pienen sokeripuorin. Tänä vuonna hiivaa oli melekeen hyllyllinen. Tykkään siis leipua pullaa...

Tulevaa joulua varten tempaastihin miähen kans oikeen erityysesti ja tuatihin kuusi sisälle jo yli viikkua ennen varsinaasta H-hetkiä. Harvoon ollahan löyretty näin heleposti tasalaatuusta joulupuuta. Kynttiläkki laitettihin koulun päättymisen kunniaksi ja latvahan tiätysti tähti tuikkimahan. Nuarimmaaselta piti vähältä anua armua, ku tuallalailla muutettihin aikataulua. Son jotenki niin tarkka joulukuusen suhtehen! Pikkuusen jouruttihin väläppäämähän kalusteirenki kans, ku kuusi on tällä kertaa tavallista tuuhiampi. Ollahan kyllä yllätytty, ku son rävestäny nii vähän.

Jos joku haluaas tiätää, mistä tuallaasia kuusia voi ostaa, niin minenny justihin muista, mutta palaan asiahan myähemmin. Kyllä se mun miälestä sanottihin siinä pahavilaatikon kylijes.

 

Varmahan monin paikoon on jo omenasarot kerätty taltehen.Tykkään maharottomasti aivan vaan syörä omenoota sellaasenansa. Omenapaistos saa kans veren kielen päälle pyörimähän. Omenasose itte teheryn nisupitkoviipalehen päällä voi olla jonku raskahan työpäivän pelastus.

Meillon kaks omenapuuta. Yhtään maronsyömää omenaa ei ollu. Maastei tarvinnu kerätä yhtäkään. Jännitykses oltihin, jos joku hoksaa tulla omenavarkaisihin. Vaharittihin kyllä meleko tarkoon herelmäpuita. Sato saatihin satarosenttisesti taltehen, mikä tietysti saattoo herättää naapuriis jonku verra kateutta.

Haasteen eres oltihin ku sato oli kerätty. Kuka siitä ny sitte saa jotaki teherä? Päätettihin sitte jakaa se tasan läsnäolevien kans. Kolomasosan syötyäni tuumasin, jottei haittaasi, jos ens vuanna tulis toinenki omena.

Uusimmat kommentit

03.12 | 00:02

I am a portuguese teacher.
I love your work.
Continue to bring beauty to the world.
Thanks

...
13.11 | 14:48

please translate in english o spanish o francais.

...
27.10 | 23:40

Hei,Tiina! Kuusissa on käytetty pellavakuitu "paperia", jota on revitty veteen, annetaan liota, jolloin siitä tulee massaa. levitä massaa ohuita kerroksia.

...
22.10 | 00:43

Hei,Tiina! Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, kun kysyn tarkemmin ainekset.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS